Tarja Roinila
Tarja Anneli Roinila (27. tammikuuta 1964 Jyväskylä[1] – 19. toukokuuta 2020 Helsinki[2]) oli suomalainen kääntäjä, kääntämisen opettaja, esseisti ja kolumnisti.[3][4]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roinila opiskeli Helsingin yliopistossa romaanista filologiaa, espanjan kieltä ja kulttuuria, kirjallisuustieteitä ja filosofiaa.[4] Hänen romaanisen filologian oppialaan kuuluva vuonna 1988 valmistunut pro gradu -työnsä käsitteli Michel Tournierin romaanin Kolmen kuninkaan kumarrus (alkuteos Gaspard, Melchior et Balthazar) tekstuaalista rakennetta.[5] 1990-luvulla Roinila toimi myös Nuori Voima -lehden päätoimittajana.
Roinila käänsi proosaa, runoutta ja filosofiaa espanjasta, ranskasta ja saksasta.[4][6] Hänen ensimmäinen suomennostyönsä oli Juan Rulfon romaani Pedro Páramo, jonka käännös julkaistiin elokuussa 1991.[7] Roinilalle myönnettiin vuonna 2010 kääntäjien valtionpalkinto Thomas Bernhardin romaanien Hakkuu ja Haaskio suomennoksista, vuonna 2013 J. A. Hollon palkinto Maurice Merleau-Pontyn esseekokoelman suomentamisesta (Filosofisia kirjoituksia, yhdessä Miika Luodon kanssa) ja vuonna 2016 valtion kirjallisuustoimikunnan viisivuotinen taiteilijaprofessoriapuraha.[8][9][10]
Roinila kuoli 19. toukokuuta 2020 liikenneonnettomuudessa Helsingin Herttoniemessä[2] jäätyään kääntyvän kuorma-auton alle polkupyörällä linnanrakentajantien risteyksessä. Risteykseen myöhemmin tuotiin valkoinen polkupyörä niin kutsuttu "haamupyörä" muistuttamaan onnettomuudesta. Myös suojatien pyöräosuuteen tehtiin lähes heti muutos maalaamalla pyöräkaista punaisella värillä, jotta kääntyvät autoilijat kun huomioivat mahdolliset pyöräilijät tarkemmin.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto myöntää vuodesta 2024 lähtien aloittelevalle kääntäjälle tai tulkille Tarja Roinilan mukaan nimetyn stipendin.[11]
Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bernhard, Thomas: Hakkuu: Muuan mielenkuohu. Helsinki: Teos, 2007.
- Bernhard, Thomas: Haaskio. Helsinki: Teos, 2009.
- Bernhard, Thomas: Vanhat mestarit: Komedia. Helsinki: Teos, 2013.
- Bernhard, Thomas: Häiriö. Helsinki: Teos, 2014.
- Bernhard, Thomas: Palkintopuhetta. Helsinki: Teos, 2014.
- Bernhard, Thomas: Kolme pienoisromaania. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2016.
- Bernhard, Thomas: Pakkanen. Helsinki: Kustannusyhtiö Teos, 2018.
- Bernhard, Thomas: Halvallasyöjät Wittgensteinin veljenpoika. Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2020.
- Müller, Herta: Tänään en halunnut tavata itseäni. Helsinki: Tammi, 2010.
Espanjasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alberti, Rafael: Neljästä totuudesta. Porvoo: WSOY, 1994.
- Andahazi, Federico: Anatomi. Helsingissä: Otava, 1998.
- Andahazi, Federico: Hurskaat sisaret. Helsingissä: Otava, 2001.
- Atxaga, Bernardo: Obabakoak. Helsinki: Tammi, 1994.
- Atxaga, Bernardo: Tuolla taivaalla. Helsinki: Tammi, 1999.
- Cortázar, Julio: Tarinoita kronoopeista ja faameista. Loki-Kirjat, 2001.
- García Morales, Adelaida: Etelä. Helsinki: Like, 1992.
- García Morales, Adelaida: Seireenien hiljaisuus. Helsinki: Like, 1993.
- Gopegui, Belén: Aukko kartalla. Helsinki: Andalusialainen koira,1996.
- Loriga, Ray: Kirkkaalta taivaalta. Helsinki: Tammi, 1997.
- Monterroso, Augusto: Musta lammas ja muita eläinsatuja. Helsinki: ai-ai, 1996.
- Rulfo, Juan: Tasanko liekeissä: Novelleja. Pedro Páramo: Romaani. Helsinki: Siltala, 2014.
Ranskasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bachelard, Gaston: Tilan poetiikka. Helsinki: Nemo, 2003.
- Barthes, Roland: Rakastuneen kielellä. Helsinki: Nemo, 2000.
- Beckett, Samuel: Mercier ja Camier. Helsinki: Basam Books, 2003.
- Merleau-Ponty, Maurice: Filosofisia kirjoituksia. (Toim. Luoto, M. & Roinila, T.) Helsinki: Nemo, 2012.
- Tellegen, Toon & Crowther, Kitty: Oravan syntymäpäivät ja muita eläinten juhlia. Helsinki: Nemo, 2003.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 763–764. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Jokinen, Juho: Herttoniemen pyöräturmassa kuoli arvostettu kääntäjä Tarja Roinila – ”Suomalainen kirjallisuuskenttä menettää aivan mittaamattoman aarteen.” Helsingin Sanomat. 19.5.2020. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 20.5.2020. Viitattu 20.5.2020.
- ↑ Tarja Roinila, kääntäjä, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen freelance-journalistit ry. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ a b c Kulttuurivaihtoa kääntäen. Goethe-Institut. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Roinila, Tarja: Le paragraphe en tant qu’unité textuelle : Dans un extrait de Gaspar, Melchior & Balthasar de Michel Tournier. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Romaaninen filologia. 1988.
- ↑ Tarja Roinila. (Arkistoitu – Internet Archive) Lukukeskus – Läscentrum ry. Viitattu 19.3.2018.
- ↑ Rulfo, Juan: Tasanko liekeissä: Novelleja. Helsinki: Like, 1998. ISBN 951-578-410-7.
- ↑ Prose prizes. Books from Finland, 7.5.2010. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Vuoden 2013 Mikael Agricola- ja J. A. Hollo -palkintojen voittajat julkistettu 10.4.2013. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Kirjailija Saila Susiluoto ja kääntäjä Tarja Roinila saivat viisivuotiset taiteilijaprofessoriapurahat. (Arkistoitu – Internet Archive) Taiteen edistämiskeskus 19.08.2016. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Tarja Roinila -stipendin julkistus & keskustelu. Tekstin talo ry.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
